Rv 36+0

Nyt mennään jo viikolla 37! Tasan viikon päästä, eli 37+0 vauvaa ei lasketa enää keskoseksi, vaikka etuajassa syntyisikin :) Oon niin onnellinen että ollaan päästy turvallisesti näin pitkälle alussa olleista vaikeuksista huolimatta. Toivotaan että kaikki menee hyvin loppuun asti ja saadaan terve pieni tyttönen syliin :)

Alkuviikosta 35+5 meillä oli viimeinen neuvolalääkäri. Siellä kuunneltiin sydän äänet, mitattiin kohdunpohjan korkeus, paino ja juteltiin tulevasta synnytyksestä. Painoa oli tullut viikossa lisää 600g, verenpaine 112/78, kohdunpohjankorkeus oli pysynyt tuossa 33 cm, syke n. 14 ja liikkeet tuntui ja näkyi :D Kohdunsuu ei ole enää täysin kiinni, eikä kiinteä, joten jotain viimeaikaiset supistukset ovat saaneet aikasiksi. Tarjonasta lääkäri ei ollut varma, epäili että olisi kääntynyt pt ja laittoi lähetteen ultraan kättärille.

Juteltiin lopuksi mun migreenilääkityksestä raskauden jälkeen ja tulevasta synnytyksestä. Vähän kyselin noista kipulääkityksistä synnytyksen aikana, koska viimeiksi synnytys pitkittyi ja kun epiduraalia lisättiin, ei se toisella kerralla onnistunut. Tällä kertaa mietin että spinaali voisi olla parempi vaihtoehto, ainakin olen kuullut että joillan se onnistunut paremmin. Myös tikkejä en tällä kertaa kannata lääkärin mielestä laittaa, ellei ole ihan pakko, koska viimeiksi niiden takia paraneminen kesti tosi kauan. Muuten synnytys sujui todella hyvin ja jäi hyvä mieli siitä :)

Tänään soittelin kättärille, koska ei ollut vielä kuulunut mitään ja lääkärin mukaan ultra tällä viikolla tai viimeistään pyhien jälkeen. Sieltä sain tietää että lääkäri oli katsonut lähetteen ja todennut että ei tarvetta ultraan :( Tämä siis siksi että neuvolassa lähetteen syyksi oli laitettu epäselvä tarjonta.. Jos olisi laitettu pt, olisin kuulemma saanut suoraan ajan ultraan. Nyt sain sitten ajan maanantaille kätilölle ja kerrottiin että täytyy varauttua odottelemaan pitkään ja katsotaan sitten ultrataanko.. Harmittaa, koska neuvolalääkäri oli sitä mieltä että olisi hyvä ultrata tarjonnan ja kokoarvion takia sekä siksi että sf mitta oli pysynyt samassa.

Viimeiksi neuvolassa kokeili ja epäili että olisi jo 3 kg. 32+0 ultrassa painoarvio oli 2200g ja tietysti voi heittää yläkanttiinkin reilusti, mutta silti Hieman hirvittää minkä kokoinen vauva loppujen lopuksi tulossa, koska olen todella siro. Esikoisen painoarvio 37+0 on ollut 2880g ja oli syntyessään 3396 g. Esikoinen ei myöskään ollut synnytyksen käynnistyessä laskeutunut kunnolla ja synnytys venyi sen takia pitkäksi. Lopussa jo ehdotettiin pihtejä tai imukuppia jos ei olisi sillä supistuksella syntynyt. Aiemmin synnytys ei pelottanut ollenkaan ja olen ollut ihan luottavaisin mielin, mutta nyt alkoi jännittää vähän liikaakin. Täytyy maanantaina puhua kätilön kanssa ja toivoa että saataisiin se ultra kuitenkin. Viime aikoina maha on myös kipuillut tosi paljon ja supistellut varsinkin öisin.

Ollaan pikku hiljaa laitettu kaikkea vauvalle valmiiksi. Enää tarvitsee ommella pinnasängyn pehmusteet ja lakanat ja laittaa hoitopöytä valmiiksi. Itse en enää pahemmin pysty mitään tekemään, kun pidempään seisaallaan tai istuallaan olo aiheuttaa tosi tukalan olon. Naureskelinkin miehelle että joutuu kohta ompeluhommiin jos ei mun olo tästä kohennu :D Vauvan kotiin tulovaatteet sain myös valittua ja pakattu valmiiksi turvakaukaloon, L päätti vähän avustaa äitiä.. :D

Vaikka nyt alkaa jännittää aikalailla, odotan jo innolla että saan oman pienen peikkotytön syliini <3 Tietty voihan siinä käydä niinkin että varma tyttö muuttuu pojaksi, mutta se ei haittaa ollenkaan :) Synnytyksen jälkeen pääsen myös tekemään enemmin esikoisen kanssa, kun en ole enää kipeä. Nyt meillä on miehen sisko viettänyt aikaa ja auttaa L:n hoidossa jotta saan vähän lepäillä :) Vauhtia tuon lapsen kanssa riittääkin, tässä lähdössä synttäreille :D Huomaa ehkä ihanan kirppislöytö ikinä, Hilfigerin kauluspaita 5e:llä :)

Mulle on ollut kauhean vaikeaa aina kun on joutunut viemään L:n hoitoon, vaikka tiedänkin  että iso vanhemmat pitävät hänestä hyvän huolen ja tulee jo seuraavana päivänä takaisin. Silti iskee kauhea ikävä tuota pikkumiestä :) Montaa kertaa hän ei ole hoidossa joutunutkaan olemaan, koska kerkesin olla vain hetken tässä välillä töissä ja tein iltavuoroa. Iltavuorossa on se hyvä puoli, että voin olla aamupäivän lapsen kanssa ja kun lähdin töihin, hoiti mies lapsen niin ei ole tarvinnut viedä päiväkotiin. Jännä miten paljon voi rakastaa omaa esikoistaan ja kun toinen testi näytti plussaa samat tunteet nousee pintaan yhtä vahvoina myös uutta vauvaa kohtaan <3

Kunhan saadaan järjestettyä kaikki vauvan tavarat, laittelen niistä postausta :) En millään malta odottaa että pääsen esittelemään vauvan ja opettelemaan perhe-elämää uuden jäsennen kanssa. Sain vähän listaa tehtyä mitä otan mukaan sairaalakassiin  ja esikoiselle hoitoon. N:n vanhempien kanssa on sovittu, että he tulevat hakemaan L:n sitten sairaalalta, elleivät tänne kerkeä ennen kun lähdetään synnärille. Ilman N en kyllä suostu synnyttämään, hän oli se tärkeä tuki ja turva viimeiksikin. Sai pidettyä mut rauhallisena ja kertoi mitä lääkäri/kätilö oli juuri sanonut, kun en kivuiltani pystynyt keskittymään. Sairaalakassin pakkaustakin suunnittelin täytyy se varmaan pikkuhiljaa pakata valmiiksi.

Loppuun vielä pakko kertoa että N on kyllä ihanin mies ja oli järjestänyt mulle yllätys synttärit, tehnyt itse kakun (johon oli tilannut kakkukuvan mun lapsuuden kuvasta) ja kutsunut tärkeimmät sukulaiset ja ystävät. Itkuhan siinä tuli kun oli nähnyt niin paljon vaivaa mun takia ja mitään en ollut huomannut vaikka jonkun aikaa oli jo suunnitellut <3 Oli ihana nähdä kaikki tärkeät, varsinkin kun nuo kivut verottaa aika paljon ja ei kauheasti uskalla lähteä minnekkään. Kummasti piristi nuo yllätyssynttärit. Tuosta on vaan vaikea pistää paremmaksi, mutta onneks mulla on melkein vuos aikaa suunnitella miehelle yhtä hienoja synttäreitä :D