Vauva uutisia ja synnytyskertomus

Rv 39+5  15.07.2014 klo 15:40 Naistenklinikalla meille syntyi pieni peikkotyttö <3

Synnytys oli nopea ja helppo. Aamuyöstä 5 aikaan alkoi säännölliset kivuttomat supistukset, aamulla 9 aikaan alettiin pakkaamaan esikoisen tavaroita ja vietiin hoitoon. 10 aikaan oltiin takaisin kotona, mutta en sitten pystynytkään enää kävelemään autosta paineen tunteen takia ja soitin synnärille että josko voitaisiin tulla näytille. Edelleen supistukset olivat suht kivuttomia ja tulivat 10 min välein, mutta onneksi mentiin näytille.. 

Päästiin käyrille ja siinä ei kauaa keretty olemaan kun kätilö totesi että lähdetään saliin. Vielä siinä vaiheessa olin ihan ihmeissäni kivuttomuudesta ja en oikein uskonut että synnytys on käynnissä vaan ennen tutkimusta luulin että kotiin vielä lähdetään (nyt ymmärrän miksi jotkun synnyttää kotiin kun ei huomaa kuinka pitkällä synnytys on..) :D

Salissa oltiin 11.30 ja vasta vähän ennen epiduraalia alkoivat kipeät supistukset, joita tuli ihan loppuun asti harvakseltaan. Ne oli kuitenkin tarpeeksi tehokkaita ja neiti syntyi klo 15:40 10 min ponnistusvaiheen jälkeen mitoilla 50 cm ja 3730 g <3

Oltiin miehen kanssa ihan pöllämystyneitä koko tilanteesta, kun kaikki tapahtui yllättävän kivuttomasti ja nopeasti. Onneksi lähdettiin ajoissa näytille koska muuten olisi voinut tulla kiire jos olisin niitä kivuliaita supistuksia jäänyt odottelemaan.. Kaikkialla kun sanotaan että siinä vaiheessa kannattaa lähteä kun ei enää pärjää kotona, mut meidän tapauksessa se olo alkoi vasta salissa.. Joten kiire olis tullut :D

Synnytyksen jälkeen tutkittiin vielä istukkaa ja napanuoraa, koska niissä oli ultrissa näkynyt jotakin epämääräistä. Istukassa oli joitakin halkeamia ja napasuonia yleensä on kuulemma kolme, mutta nyt niitä oli vaan kaksi. Lisäksi istukassa oli "jotakin epämääräistä" joka nyt siis jäi mysteeriksi. Näistä huolimatta kaikki kuitenkin meni tosi hyvin ja tyttö oli kasvanut normaalisti ja on täysin terve 9 pisteen tyttö :)

Vauva on tosi tyytyväinen ja rauhallinen, syö ja nukkuu ja hereillä ollessaan katselee ympärilleen. Mahassa ollessa huomasi jo vauvan rytmin, mlloin nukkui, milloin valvoi. Jännä huomata että nyt mahan ulkopuolellakin pitää tuosta rytmistä kiinni :) 

Esikoinen on ottanut vauvan hyvin vastaan, vaikka pientä mustasukkaisuutta onkin ilmassa. Aamuisin kysyy heti vauvaa jos vauva on vielä nukkumassa ja huutaa tuttia jos vauva alkaa itkeä :) Oltiin ostettu esikoiselle lahjaksi muumipehmolelu ja sai sen vauvalta kun tuli sairaalaan katsomaan. Muumista onkin tullut tosi tärkeä unilelu, aikaisemmin mikään lelu ei ole ollut niin kiinnostava.

Vaunulenkkeilemäänkin ollaan päästy ja esikoinen pääsi kokeilemaan ensikertaa pyörää :) Helteet on vaan  niin kovat että kauaa ei vaunuissa pysty vauva olemaan kun tulee niin lämmin :/

Nyt alkaakin sitten ristiäisten suunnittelu ja kutsujen teko, niistä kirjottelen myöhemmin vähän lisää :)

Käytiin kääntymässä naistenklinikalla, kirjaimellisesti :D

Nyt on menossa jo 37+6 eli huomenna vaihtuu rv 39! Sektioon kerettiin jo valmistautua poikkitilan takia, mutta tyttö päätti toisin ja eipäs taidetakaan siihen joutua! :) Lääkärin sanoin "Taitaa teille olla tulossa pieni baby einstein.."

Tässä välissä siis kerettiin käydä kättärillä jossa varattiin poikkitilan takia sektio tehtäväksi 10.7 Naistenklinikalla. Sain ajan 36+4 kätilölle, soittelin sinne jo aiemmin, kun supistelu vaan lisääntyi ja vauva selvästi potki alaspäin. No meille ei kuitenkaan suostuttu varaamaan aikaa suoraan lääkärille, koska lääkäri oli katsonut lähetteen ja oli sitä mieltä että vauva olisi kuitenkin oikein päin -.- Saatiin siis aika vaan kätilölle ja samantien siinä totesi saman kun itsekkin olin huomannut, vauva oli lähes poikittain, pää ylimpänä ja jalat edellä tulossa. Koska lääkärille ei ollut aikaa varattu, jouduimme odottamaan päivystyksessä 4h ennen kun lääkäri kerkesi ottaa vastaan. Kääntöyritystä ei siinä voitu tehdä, koska koko päivän supisteli reippaasti ja epäili että voisi jo enteillä synnytystä. Saatiin ohjeet jos synnytys käynnistyy kotona ennen sovittua sektiota ja totesi vielä että vauvalla alkaa olla ahdasta, mutta vointi on hyvä :) Aloin valmistautua tulevaan sektioon ja tuntui pahalta etten voisi nostaa esikoista pitkään aikaan ja toipumiseen menee niin kauan :(

Neuvola meillä oli eilen 37+5 aamulla. Olo on ollut tosi kivulias ja kipujen takia en olo saanut nukuttua kun parin tunnin pätkiä öisin. Neuvolaterveyden hoitaja lähetti meidät naistenklinikalle kun epäili että vauva alkaa olla liian ahtaasti poikkitilassa ja jos saataisiin sektiota aikaistettua. Mentiin siis sinne suoraan ja vielä käyrille laitettaessa kätilö totesi poikkitilan ja että vauvalla todellakin alkaa olla liian ahdasta niin päin. No siinä käyrillä maatessa alkoi mahassa kauhea myllääminen ja välillä olin jo itkusilmässä kun otti niin kipeästi. Ihmeteltiin miehen kassa miksi otettiin niin pitkään sydänkäyrää, kätilö selitti että vauvan sydänäänet huitelevat aika korkealla ja sitä seurataan tasaantuuko. Noh kun päästiin lääkärille käyrän jälkeen löytyi syy mylläämiseen ja korkeisiin sydänääniin, tyttö oli siinä päättänyt omatoimisesti kääntyä oikein päin :D Lääkäri nauroi että ompas aikamoinen, mutta mikäs sen turvallisempaa kun itse hoitaa kääntymisen ja siinä sydänkäyrillä ollessa :D Tais tyttö tarvita vaan pelottelua sektion aikaistamisella niin johan tuli kiire :D

Peruttiin sektio, sain vahvemmat kipulääkkeet ja nukahtamislääkkeen jotta saisin levättyä paremmin. Nyt tänään onneksi tuntuu että ei ole enää niin tukala olo ja lääkäri sanoikin eilen tukalan olon johtuneen siitä että vauva oli liian ahtaasti poikkitilassa. Toivotaan että nyt pysyy näin päin eikä enää lähde kääntyilemään :) Onneksi supistuksetkin oli saaneet aikaan jo vähän muutoksia ja toivotaan että päästään kohta synnyttämään :) Ellei sitten käy niin kuin esikoisen kanssa että oireet loppuu ennen la ja menee pari pv yli.

On kyllä iso helpotus ettei sektiota näillä näkymin tarvita ja voin valmistautua alatiesynnytykseen. Tietty vielä synnytyksen käynistyessä varmistetaan ettei ole kääntynyt eikä liian suuri, mutta nyt näyttää ihan hyvältä. Kivunlievityksestä synnytyksessä puhuttiin vielä lääkärin kanssa, koska jäi jonkin asteinen kammo viime kerrasta kun epiduraalin lisääminen ei onnistunut ja ei tehonnut loppu vaiheessa ollenkaan. En silloi tajunnut pyytää mitään ponnistusvaiheeseen joka kesti 40 min ja tikkaus oli myös tosi kivuliasta. Nyt ajattelin pyytää taas epiduraalin (toivottavasti tällä kertaa toimii paremmin) ja sen lisäksi pudentaalipuudutteen jonka pitäisi auttaa tuohon ponnistusvaiheeseen. Sen kummemmin en halua synnytystä suunnitella ja altaan ja suihkun jätän väliin, mulla niistä ei viime kerralla ollut hyötyä. Luottavasin mielin menen kuitenkin synnytykseen ja tuo lääkäri sai kyllä kaikki mun pelot kaikkoamaan :)

Nyt kun vauva on oikein päin nii uskaltaa lähteä lenkkeilemäänkin vähän ja muutenkin kipuja on paljon vähemmin :) Poikkitilassa ollessa vauva painoi tosi pahasti ja en uskaltanut paljoa kävellä, kun siitä tuli kovat kivut ja vähän pelkäsin sitäkin että synnytys käynnistyy vesien menolla ja joudun tilaamaan ambulanssin. Nyt voi ottaa loppuajan rennommin ja odotella milloin päästään synnyttämään :) Onneksi mulla on apuna koko ajan joku miehen siskoista niin esikoisen ei tarvitse mennä minnekkään hoitoon. Tämän viikkoa esikoisella miehen siskon tyttö on myös ollut mukana ja L onkin ollut ihan poikki kun leikkii ja touhuaa serkkunsa kanssa <3